Esipuhe

Tämä julkaisu perustuu vakaumukseen ja Raamatun ilmoitukseen, että Jumalan sana ei ole ainoastaan annettu, vaan myös säilytetty.

Pyhä Raamattu on Jumalan inspiroima sana, jossa jokainen sana on annettu tarkoituksella. Jokaisella sanalla on merkitystä. Jos Jumala on antanut sanansa ihmisille, on johdonmukaista ja raamatullista uskoa, että Hän on myös säilyttänyt sen.

Raamatun mukaan Jumalan sana pysyy iankaikkisesti eikä häviä (Matt. 24:35). Tästä näkökulmasta katsottuna on johdonmukaista uskoa, että Jumalan sana on säilynyt tunnistettavana seurakunnan elämässä läpi historian eikä kadonneena hajanaisina fragmentteina.

Uuden testamentin käsikirjoitustraditioita on useita, mutta yksinkertaistaen voidaan puhua erityisesti aleksandrialaisesta ja bysanttilaisesta päälinjasta. Näiden ero ei koske ainoastaan yksittäisiä sanoja tai jakeita, vaan koko lähtökohtaa sille, miten Jumalan sanan säilyminen ymmärretään.

Moderni tekstikritiikki perustuu suurelta osin aleksandrialaiseen tekstitraditioon. Se pohjautuu suhteellisen pieneen joukkoon varhaisia käsikirjoituksia, joita on löydetty erityisesti Egyptin alueelta. Näihin käsikirjoituksiin perustuvat monet nykyiset kreikankieliset laitokset sekä monet modernit raamatunkäännökset, kuten vuoden 1992 kirkkoraamattu, Raamattu Kansalle, Uusi testamentti 2020 sekä kansainväliset käännökset kuten NIV, ESV ja NASB.

Aleksandrialaisia käsikirjoituksia on säilynyt määrällisesti vähemmän kuin bysanttilaisia, mutta tekstikritiikissä niiden varhaista ajoitusta pidetään usein merkittävänä. Näiden käsikirjoitusten välillä esiintyy myös huomattavia eroavaisuuksia, eikä niiden todistus tekstistä ole kaikissa kohdissa yhtenäinen.

Tästä syystä tekstikriittinen lähestymistapa lähtee käytännössä siitä oletuksesta, että alkuperäinen lukutapa ei ole kaikissa kohdissa säilynyt täysin varmana, vaan sitä on arvioitava ja rekonstruoitava vertailemalla toisistaan poikkeavia käsikirjoituksia. Näin joidenkin tekstikohtien tarkka lukutapa jää edelleen jatkuvan arvioinnin kohteeksi.

Textus Receptuksen puolustuksessa keskeisenä lähtökohtana on näkemys, että Jumala on säilyttänyt sanansa seurakuntansa keskuudessa. Tällöin huomio ei kohdistu ensisijaisesti kadonneen tekstin rakentamiseen uudelleen, vaan siihen, missä tekstissä seurakunnan käyttämä Uusi testamentti on säilynyt historian läpi.

Bysanttilainen traditio oli kreikankielisen kristikunnan laajimmassa käytössä vuosisatojen ajan. Tähän perinteeseen kuuluu tuhansia käsikirjoituksia, joiden tekstissä esiintyy niiden suureen määrään nähden huomattavaa yhtenäisyyttä. Tällainen jatkuvuus ja yhtenäisyys sopii luonnollisesti yhteen sen näkemyksen kanssa, että Jumala on säilyttänyt sanansa seurakuntansa käytössä.

Textus Receptus pohjautuu laajaan historialliseen traditioon. Vaikka painetuissa laitoksissa esiintyy joitakin toimittajien tekemiä ratkaisuja, se edustaa sitä kreikankielistä Uuden testamentin tekstimuotoa, joka oli seurakunnan laajassa käytössä vuosisatojen ajan ja vaikutti merkittävästi kristilliseen opetukseen, julistukseen ja käännöstyöhön.

Textus Receptus ja bysanttilainen enemmistöteksti ovat hyvin läheisiä toisilleen, mutta eivät täysin identtisiä. Enemmistöteksti perustuu käsikirjoitusten määrälliseen enemmistöön eri kohdissa, kun taas Textus Receptus edustaa sitä tekstimuotoa, joka vakiintui painettujen laitosten ja käännösten kautta laajaan käyttöön. Erot niiden välillä ovat pääosin pieniä, mutta joissakin kohdissa merkityksellisiä.

Vaikka Textus Receptuksesta on olemassa useita hieman toisistaan poikkeavia painettuja laitoksia, ne edustavat samaa historiallisesti säilynyttä tekstiperinnettä ja ovat keskenään huomattavan yhtenäisiä. Kysymys ei näin ollen ole yhden yksittäisen painoksen tai yhden toimittajan erehtymättömyydestä, vaan siitä, onko Jumalan sana säilynyt tunnistettavana siinä tekstiperinteessä, jota seurakunta käytti sukupolvesta toiseen.

Tämä julkaisu ei synny väitteestä, että ihmiset olisivat erehtymättömiä, vaan uskosta siihen, että Jumala on uskollinen.

Tämä julkaisu ei väitä, että kaikki tekstihistoriaan liittyvät kysymykset olisivat yksinkertaisia tai että käsikirjoitusperinteessä ei esiintyisi variaatiota. Sen tavoitteena on tuoda esiin se tekstiperinne, joka säilyi kristikunnan käytössä vuosisatojen ajan.

Tässä julkaisussa on valittu Textus Receptus, koska se edustaa historiallisesti säilynyttä ja laajasti vastaanotettua tekstilinjaa, joka oli laajassa käytössä kristikunnan keskuudessa.

Jumalan sana ei ole säilynyt sattumalta.

Se ei ole säilynyt piilossa harvoissa lähteissä, vaan seurakunnan jatkuvassa käytössä.

Se on säilynyt seurakunnan elämässä — saarnoissa, käsikirjoituksissa, lukemisessa ja julistuksessa sukupolvesta toiseen.

Sukupolvi toisensa jälkeen kristityt lukivat samaa tekstiä, kopioivat samaa tekstiä ja julistivat samaa tekstiä.

Tätä historiallista tekstilinjaa Textus Receptus edustaa.

Textus Receptus on ollut pohjana useille historiallisesti merkittäville käännöksille. Näihin kuuluvat muun muassa King James Version (Authorized Version), New King James Version (NKJV) sekä reformaation ajan eurooppalaiset raamatunkäännökset, kuten Lutherin saksankielinen Raamattu. King James Versionista tuli myöhemmin yksi maailman vaikutusvaltaisimmista ja laajimmin levinneistä raamatunkäännöksistä. Myös Suomessa käytössä olleet vuoden 1642 Biblia ja vuoden 1776 Biblia perustuivat samaan tekstiperinteeseen.

Moderni tekstikäsitys nousi laajempaan vaikutusvaltaan vasta 1800-luvun loppupuolella, erityisesti Westcottin ja Hortin vuonna 1881 julkaistun kreikankielisen Uuden testamentin myötä. Tätä ennen kristikunnan käytössä oli vuosisatojen ajan pääasiassa Textus Receptukseen pohjautuvia raamatuntekstejä ja käännöksiä.

Tästä syystä Textus Receptus ei edusta uutta tai myöhemmin rakennettua tekstiä, vaan historiallisesti käytössä ollutta traditiota, kun taas moderni tekstikäsitys edustaa suhteellisen myöhäistä muutosta siinä, miten Uuden testamentin tekstiä arvioidaan.

Tämä herättää kysymyksen siitä, miksi juuri bysanttilainen traditio säilyi kreikankielisen kristikunnan laajimmassa käytössä vuosisatojen ajan ennen modernin tekstikritiikin nousua?

Tällä oli merkittävää vaikutusta myös Suomeen, sillä vuosisatojen ajan käytössä olleet Textus Receptukseen pohjautuvat raamatunkäännökset vaihtuivat vuoden 1933/38 kirkkoraamatun kautta osittain toisenlaiseen tekstipohjaan, ja myöhemmissä käännöksissä modernin tekstikritiikin vaikutus on vahvistunut entisestään. Näin Suomessa pitkään seurakunnan käytössä ollut Textus Receptukseen pohjautuva tekstiperinne jäi vähitellen sivuun modernin tekstikritiikin yleistyessä, vaikka suomalaisen kirjakielen varhainen historia muodostui pitkälti bysanttilaisen tekstilinjan pohjalta Mikael Agricolan Uuden testamentin käännöstyön kautta. Kyse ei ole siis vähäpätöisestä asiasta, vaan historiallisesta tekstilinjasta, joka on vaikuttanut merkittävästi myös Suomen hengelliseen ja kirjalliseen historiaan.

Tekstikritiikissä korostetaan usein käsikirjoitusten korkeaa ikää. Tekstin alkuperäisyyttä ei kuitenkaan ratkaise yksin käsikirjoituksen ikä, vaan myös tekstin historiallinen jatkuvuus, levinneisyys ja käyttö seurakunnan elämässä. Vanhempi käsikirjoitus ei automaattisesti ole alkuperäisempi, sillä myös varhaiset kopiot voivat sisältää virheitä tai poikkeavia lukutapoja. Vähemmän käytetyt tekstit ovat voineet säilyä paremmin juuri siksi, ettei niitä käytetty laajasti. Sen sijaan seurakunnan aktiivisessa käytössä olleet tekstit ovat voineet kulua ja tulla korvatuiksi uusilla kopioilla, jotka säilyttivät saman tekstin.

Lisäksi kriittiseen tekstiin perustuvat käsikirjoitukset poikkeavat toisistaan monissa kohdissa, kun taas bysanttilainen traditio osoittaa huomattavaa yhtenäisyyttä tuhansien käsikirjoitusten välillä. Jos tekstin säilyminen on Jumalan työtä, laaja jatkuvuus ja tunnistettava yhtenäisyys sopivat paremmin tähän näkemykseen kuin tekstimuoto, jonka yksityiskohdista käydään edelleen kriittistä arviointia.

Kysymys tekstistä ei koske ainoastaan oppien säilymistä. Jumala ei inspiroinut ainoastaan ajatuksia, vaan jokaisen sanan. Siksi myös pienet erot tekstissä ovat merkityksellisiä. Kyse ei ole vain siitä, voidaanko keskeiset opit johtaa tekstistä, vaan siitä, ovatko käytössämme juuri ne sanat, jotka Jumala antoi.

Modernit kriittiseen tekstiin perustuvat käännökset sisältävät useita kohtia, joissa jakeet, lauseet tai sanamuodot eroavat Textus Receptukseen pohjautuvista käännöksistä. Koska tekstiperinteiden välillä esiintyy todellisia eroja, kysymys ei koske ainoastaan historiaa tai tekstikritiikkiä, vaan myös sitä, mihin tekstiin lukija katsoo voivansa luottaa. Käytännössä jokainen lukija joutuu arvioimaan, mitä käsikirjoitustraditiota hän pitää luotettavimpana. Tämä valinta tapahtuu viimeistään siinä vaiheessa, kun lukija päättää, minkä raamatunkäännöksen hän ottaa käyttöönsä.

Tämän julkaisun suomennos pohjautuu Avoin Raamatunkäännös (ARK) -projektiin, joka perustuu vuoden 1933/38 kirkkoraamattuun mutta päivittää sen kielen nykysuomeksi ja seuraa Uudessa testamentissa bysanttilaista enemmistötekstiä. Vanhan testamentin osalta tämä julkaisu seuraa suoraan ARK-käännöstä ilman muutoksia.

Tässä teoksessa ARK-suomennosta on käytetty lähtötekstinä, mutta Uuden testamentin tekstiä on muokattu tarvittavin osin vastaamaan Textus Receptus -tekstiä.

Tämän julkaisun Textus Receptus -tekstimuotoa koskevat muokkaukset perustuvat suurelta osin Toivo Koilon teokseen Suuri Ilosanoma. Koilon tekemä laaja vertailutyö Textus Receptuksen ja kriittisen tekstin välillä on ollut merkittävä apu tämän käännöksen toteuttamisessa. Vertailu- ja referenssilähteinä on lisäksi hyödynnetty historiallisia Textus Receptus -pohjaisia käännöksiä, kuten King James Versionia (KJV) sekä vuoden 1776 Bibliaa. Kreikankielisenä tekstilähteenä on lisäksi käytetty pääosin Scrivenerin vuoden 1894 Textus Receptus -tekstilaitosta.

Tekstiä koskevat muokkaukset on pyritty tekemään suurella varovaisuudella ja kunnioituksella, mitään Textus Receptuksesta tarkoituksellisesti lisäämättä tai poistamatta. Koska Toivo Koilon vertailuraamattua lukuun ottamatta vastaavaa nykysuomenkielistä käännöstyötä ei juuri ole ollut saatavilla, syntyi halu tuoda tämä työ myös nykyajan suomalaisille lukijoille.

Tämän julkaisun lähtökohtana on usko siihen, että Jumala ei ole jättänyt seurakuntaansa epävarmuuteen Sanansa suhteen. Jos jokainen sana on inspiroitu (2 Tim. 3:16), jokainen sana myös merkitsee (Matt. 4:4).

Lukijaa rohkaistaan tutkimaan Jumalan sanaa ahkerasti ja avoimin mielin sekä arvioimaan esitettyjä näkökulmia. Lukijaa kannustetaan myös perehtymään Uuden testamentin tekstiperinteisiin ja tutkimaan niiden historiallisia taustoja. Toivon mukaan tämä julkaisu herättää kiinnostuksen tutkia tarkemmin myös Textus Receptuksen historiallisesti säilynyttä tekstilinjaa. Biblia 2026:n tarkoituksena on tuoda nykysuomen lukijoille saataville se kreikankielinen tekstiperinne, joka säilyi kristikunnan käytössä sukupolvesta toiseen.

Jos Jumala on inspiroinut sanansa jokaisen sanan, ei ole kohtuutonta uskoa, että Hän on myös säilyttänyt jokaisen sanansa.

Tähän vakaumukseen Biblia 2026 perustuu.

Tämä julkaisu on syntynyt suuresta halusta palauttaa suomalaisten saataville se historiallinen tekstilinja, joka oli käytössä myös Suomessa vuosisatojen ajan vuoden 1642 Biblian ja vuoden 1776 Biblian kautta.

Jumalan sana pysyy iankaikkisesti.

Ikuisesti pysyy sinun sanasi, Herra, vahvana taivaissa. – Ps. 119:89

Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eivät totisesti katoa. – Matt. 24:35

Sillä totisesti minä sanon teille: ennen kuin taivas ja maa katoavat, ei laista katoa pieninkään kirjain eikä ainoakaan piirto, ennen kuin kaikki on toteutunut. – Matt. 5:18

Jumalan siunausta.

Tämä julkaisu perustuu Avoin Raamatunkäännös (ARK) -projektiin (avoinraamattu.fi), jota on muokattu Textus Receptus -tekstimuodon mukaiseksi.