1Mutta kun Jaakob sai tietää, että Egyptissä oli viljaa, sanoi hän pojilleen: "Mitä epäröitte?"⇆ vertaile2Ja hän sanoi: "Katso, minä olen kuullut, että Egyptissä on viljaa. Menkää alas sinne ja ostakaa meille sieltä viljaa, että pysyisimme hengissä emmekä kuolisi."⇆ vertaile3Niin kymmenen Joosefin veljeä lähti ostamaan viljaa Egyptistä.⇆ vertaile4Mutta Benjaminia, Joosefin veljeä, Jaakob ei lähettänyt hänen veljiensä mukana, sillä hän pelkäsi, että häntä kohtaisi jokin onnettomuus.⇆ vertaile5Niin Israelin pojat tulivat muiden tulijoiden mukana ostamaan viljaa, sillä Kanaanin maassa oli nälänhätä.⇆ vertaile6Mutta Joosef oli vallanpitäjänä maassa; hän myi viljaa kaikelle maan kansalle. Niin Joosefin veljet tulivat ja kumartuivat hänen edessään kasvoilleen maahan.⇆ vertaile7Ja Joosef näki veljensä, ja hän tunsi heidät, mutta tekeytyi heille vieraaksi, puhutteli heitä ankarasti ja kysyi heiltä: "Mistä te tulette?" He vastasivat: "Kanaanin maasta tulemme, ostamaan elintarpeita."⇆ vertaile8Ja Joosef tunsi veljensä, mutta he eivät tunteneet häntä.⇆ vertaile9Silloin Joosef muisti unet, jotka hän oli nähnyt heistä, ja sanoi heille: "Te olette vakoojia; olette tulleet katsomaan, mistä maa olisi avoin."⇆ vertaile10He vastasivat hänelle: "Ei, herra; palvelijasi ovat tulleet ostamaan elintarpeita.⇆ vertaile11Me olemme kaikki saman miehen poikia, olemme rehellisiä miehiä; palvelijasi eivät ole vakoojia."⇆ vertaile12Mutta hän sanoi heille: "Ei ole niin, vaan te olette tulleet katsomaan, mistä maa olisi avoin."⇆ vertaile13He vastasivat: "Meitä, sinun palvelijoitasi, on kaksitoista veljestä, saman miehen poikia Kanaanin maasta; nuorin on nyt kotona isämme luona, ja yhtä ei enää ole."⇆ vertaile14Joosef sanoi heille: "Niin on, kuin olen teille puhunut: te olette vakoojia.⇆ vertaile15Näin te tulette koeteltaviksi: niin totta kuin farao elää, te ette pääse täältä lähtemään, ellei nuorin veljenne tule tänne.⇆ vertaile16Lähettäkää yksi joukostanne noutamaan veljenne tänne, mutta teidän muiden on jääminen tänne vangeiksi, että koeteltaisiin, oletteko puhuneet totta; muuten, niin totta kuin farao elää, te olette vakoojia."⇆ vertaile17Ja hän laitatti heidät vankeuteen kolmeksi päiväksi.⇆ vertaile18Mutta kolmantena päivänä Joosef sanoi heille: "Jos tahdotte elää, niin tehkää näin, sillä minä olen Jumalaa pelkäävä:⇆ vertaile19jos olette rehellisiä miehiä, niin jääköön yksi teistä, veljeksistä, vangiksi vankilaan, jossa teitä säilytettiin, mutta te muut menkää viemään kotiin viljaa perheittenne nälänhätään.⇆ vertaile20Ja tuokaa nuorin veljenne minun luokseni. Jos teidän puheenne siten todeksi vahvistuu, niin vältätte kuoleman." Ja heidän täytyi tehdä niin.⇆ vertaile21Mutta he sanoivat toinen toiselleen: "Totisesti, me olemme syylliset sen tähden, mitä teimme veljellemme; sillä me näimme hänen sielunsa tuskan, kun hän anoi meiltä armoa, emmekä kuulleet häntä. Siksi on meille tullut tämä tuska."⇆ vertaile22Ruuben vastasi heille sanoen: "Enkö minä sanonut teille: 'Älkää tehkö pahoin nuorukaista vastaan!' Mutta te ette kuulleet minua; katsokaa, nyt kostetaan hänen verensä."⇆ vertaile23Mutta he eivät tienneet, että Joosef ymmärsi heitä, sillä hän puhui heille tulkin kautta.⇆ vertaile24Ja hän kääntyi pois heistä ja itki. Sitten hän kääntyi taas heihin päin ja puhui heidän kanssaan. Ja hän otti heidän joukostaan Simeonin ja vangitutti hänet heidän nähtensä.⇆ vertaile25Ja Joosef käski täyttää heidän säkkinsä viljalla ja panna jokaisen rahat takaisin hänen säkkiinsä sekä antaa heille evästä matkalle. Ja heille tehtiin niin.⇆ vertaile26Ja he sälyttivät viljansa aasien selkään ja lähtivät sieltä.⇆ vertaile27Kun sitten eräs heistä yöpaikassa avasi säkkinsä syöttääkseen aasiaan, huomasi hän rahansa säkin suussa.⇆ vertaile28Hän sanoi veljilleen: "Minulle on annettu rahani takaisin; katso, se on minun säkissäni." Silloin heidän sydämensä vavahti, ja he katsoivat säikähtyneinä toisiinsa sanoen: "Mitä Jumala on meille tehnyt?"⇆ vertaile29Tultuaan isänsä Jaakobin luo Kanaanin maahan he ilmoittivat hänelle kaikki, mitä heille oli tapahtunut, ja sanoivat:⇆ vertaile30"Mies, joka on sen maan valtiaana, puhutteli meitä ankarasti ja kohteli meitä, niin kuin olisimme olleet maata vakoilemassa.⇆ vertaile31Mutta me sanoimme hänelle: 'Olemme rehellisiä miehiä emmekä mitään vakoojia;⇆ vertaile32meitä on kaksitoista veljestä, saman isän poikia; yhtä ei enää ole, ja nuorin on nyt kotona isämme luona Kanaanin maassa'.⇆ vertaile33Mutta mies, sen maan valtias, sanoi meille: 'Siitä minä saan tietää, oletteko rehellisiä miehiä: jättäkää yksi veljistänne minun luokseni; ottakaa sitten viljaa perheittenne nälänhätään.⇆ vertaile34Ja menkää ja tuokaa nuorin veljenne luokseni, saadakseni tietää, ettette ole vakoojia, vaan rehellisiä miehiä. Sitten minä annan teille veljenne takaisin, ja te saatte vapaasti liikkua maassa.'"⇆ vertaile35Kun he sitten tyhjensivät säkkinsä, niin katso, kunkin rahakukkaro oli hänen säkissään; ja nähdessään rahakukkaronsa he sekä heidän isänsä pelästyivät.⇆ vertaile36Ja heidän isänsä Jaakob sanoi heille: "Te teette minut lapsettomaksi; Joosefia ei enää ole, Simeonia ei enää ole, ja Benjamininkin te tahdotte viedä minulta; kaikki tämä kohtaa minua."⇆ vertaile37Ruuben vastasi isälleen sanoen: "Saat surmata minun molemmat poikani, jos en tuo häntä sinulle takaisin; anna hänet minun huostaani, niin minä tuon hänet sinulle takaisin."⇆ vertaile38Mutta hän sanoi: "Ei minun poikani saa lähteä teidän kanssanne, sillä hänen veljensä on kuollut, ja hän on yksin jäljellä; jos onnettomuus kohtaa häntä matkalla, jolle aiotte lähteä, niin te saatatte minun harmaat hapseni vaipumaan murheella tuonelaan."⇆ vertaile