1Miksi, Herra, seisot niin kaukana, miksi kätkeydyt ahdingon aikoina?⇆ vertaile2Jumalattomien ylpeyden tähden kurja kärsii, takertuu heidän punomiinsa juoniin.⇆ vertaile3Sillä jumalaton kerskaa omista himoistaan, ja kiskuri kiroaa, pilkkaa Herraa.⇆ vertaile4Jumalaton sanoo ylvästellen: "Ei hän kosta." "Ei Jumalaa ole" – siinä kaikki hänen ajatuksensa.⇆ vertaile5Hänen hankkeensa menestyvät joka aika. Sinun tuomiosi ovat korkealla, kaukana hänestä; kaikille vastustajilleen hän hymähtää.⇆ vertaile6Hän sanoo sydämessään: "En horju minä, en ikinä joudu onnettomuuteen."⇆ vertaile7Hänen suunsa on täynnä kirousta, petosta, sortoa; tuho ja turmio on hänen kielensä alla.⇆ vertaile8Kylien vaiheilla hän istuu väijyksissä, hän murhaa salaa syyttömän. Hänen silmänsä vaanivat onnetonta.⇆ vertaile9Kätkössään hän väijyy, niin kuin leijona pensaikossa, hän väijyy hyökätäksensä kurjan kimppuun; hän saa kurjan kiinni, vetää hänet verkkoonsa.⇆ vertaile10Hän kyyristyy, painautuu maahan, ja onnettomat joutuvat hänen kynsiinsä.⇆ vertaile11Hän sanoo sydämessään: "Jumala sen unohtaa, hän on peittänyt kasvonsa, hän ei sitä ikinä näe."⇆ vertaile12Nouse, Herra, kohota kätesi, Jumala! Älä unohda kurjia.⇆ vertaile13Miksi jumalaton pilkkaa Jumalaa? Miksi hän sanoo sydämessään: "Et sinä kosta?"⇆ vertaile14Sinä olet sen nähnyt, sillä sinä havaitset vaivan ja tuskan, ja sinä otat sen oman kätesi huomaan; sinulle onneton uskoo asiansa, sinä olet orpojen auttaja.⇆ vertaile15Murskaa jumalattoman käsivarsi ja kosta pahan jumalattomuus, niin ettei häntä enää löydetä.⇆ vertaile16Herra on kuningas aina ja ikuisesti; hävinneet ovat pakanat hänen maastaan.⇆ vertaile17Sinä kuulet nöyrien kaipuun, Herra, sinä vahvistat heidän sydämensä, sinä teroitat korvasi,⇆ vertaile18auttaaksesi orvon ja sorretun oikeuteensa, ettei ihminen, joka maasta on, enää saisi kauhua aikaan.⇆ vertaile