1Mutta Joona pahastui tästä kovin, ja hän vihastui.⇆ vertaile2Ja hän rukoili Herraa ja sanoi: "Voi Herra! Enkö minä sitä sanonut, kun olin vielä omassa maassani? Siksihän minä juuri tahdoin paeta Tarsisiin. Sillä minä tiesin, että sinä olet armahtavainen ja laupias Jumala, pitkämielinen ja armosta rikas, ja että sinä kadut pahaa.⇆ vertaile3Ja nyt, Herra, ota minun henkeni, sillä kuolema on minulle parempi kuin elämä."⇆ vertaile4Mutta Herra sanoi: "Onko vihastumisesi oikea?"⇆ vertaile5Niin Joona lähti kaupungista ja asettui kaupungin itäpuolelle. Hän teki itselleen sinne lehtimajan ja kävi istumaan sen alle varjoon, kunnes näkisi, miten kaupungin oli käyvä.⇆ vertaile6Mutta Herra Jumala toimitti risiinikasvin kasvamaan Joonan pään ylitse, varjostamaan hänen päätään ja päästämään häntä hänen mielipahastaan. Ja Joona iloitsi suuresti risiinikasvista.⇆ vertaile7Mutta seuraavana päivänä, aamun sarastaessa, Jumala toimitti madon kalvamaan risiinikasvia, niin että se kuivui.⇆ vertaile8Ja auringon noustua Jumala toimitti tulikuuman itätuulen, ja aurinko paahtoi Joonaa päähän, niin että häntä näännytti. Niin hän toivotti itselleen kuolemaa ja sanoi: "Parempi on minulle kuolema kuin elämä."⇆ vertaile9Mutta Jumala sanoi Joonalle: "Onko vihastumisesi risiinikasvin tähden oikea?" Tämä vastasi: "Oikea on vihastumiseni kuolemaan asti."⇆ vertaile10Niin Herra sanoi: "Sinä armahdat risiinikasvia, josta et ole vaivaa nähnyt ja jota et ole kasvattanut, joka yhden yön lapsena syntyi ja yhden yön lapsena kuoli.⇆ vertaile11Enkö siis minä armahtaisi Niniveä, sitä suurta kaupunkia, jossa on enemmän kuin satakaksikymmentätuhatta ihmistä, jotka eivät vielä tiedä, kumpi käsi on oikea, kumpi vasen, niin myös paljon eläimiä?"⇆ vertaile