1Vanhurskas katoaa, eikä kukaan pane sitä sydämelleen, hurskaat miehet otetaan pois kenenkään siitä välittämättä, sillä vanhurskas otetaan pois pahuutta näkemästä.⇆ vertaile2Hän menee rauhaan: jotka vakaasti vaeltavat, he saavat levätä kammioissaan.⇆ vertaile3Mutta te tulkaa tänne, te velhottaren lapset, te avionrikkojamiehen ja porttovaimon sikiöt.⇆ vertaile4Kenellä te iloanne pidätte? Kenelle avaatte suunne ammolleen ja kieltä pitkälle pistätte? Ettekö te ole rikoksen lapsia, valheen sikiöitä?⇆ vertaile5Te, jotka hehkutte himosta tammien varjossa, jokaisen vihreän puun alla, te, jotka teurastatte lapsia laaksoissa, kallionrotkoissa!⇆ vertaile6Laakson sileät paadet ovat sinun osasi, siinä se on, sinun arpasi; niille sinä olet juomauhrit vuodattanut, ruokauhrit uhrannut. Siihenkö minä tyytyisin!⇆ vertaile7Korkealle ja valtavalle vuorelle sinä valmistit vuoteesi; sinne sinä myös nousit teurasuhria uhraamaan.⇆ vertaile8Oven ja sen karmien taakse sinä panit omat merkkisi. Sillä minusta luopuen sinä paljastit itsesi ja nousit vuoteellesi, teit sen tilavaksi; sinä sovit kaupoista heidän kanssaan. Rakastit, mitä näit heidän vuoteellaan.⇆ vertaile9Sinä kuljit kuninkaan luokse öljyinesi, runsaine voiteinesi; sinä lähetit sanansaattajasi kauas, laskeuduit alas tuonelaan asti.⇆ vertaile10Sinä väsyit matkasi pituudesta, et kuitenkaan sanonut: "Turha vaiva!" Sinä sait elpynyttä voimaa, siksi et heikoksi käynyt.⇆ vertaile11Ketä sinä pelkäsit ja arastelit, että menit valehtelemaan, etkä muistanut minua, et ottanut sitä sydämeesi? Enkö minä ole ollut hiljaa jo kauan – ja silti sinä et pelkää minua?⇆ vertaile12Mutta minä ilmoitan, mitä on sinun vanhurskautesi ja sinun tekosi; ne eivät sinua auta.⇆ vertaile13Kun sinä huudat, auttakoon sinua jumaliesi joukko! Mutta tuuli vie ne kaikki, henkäys ottaa ne pois. Mutta joka minuun turvaa, se perii maan ja ottaa omakseen minun pyhän vuoreni.⇆ vertaile14Hän sanoo: Tehkää, tehkää tie, tasoittakaa tie, poistakaa kompastuskivet minun kansani tieltä.⇆ vertaile15Sillä näin sanoo Korkea ja Ylhäinen, jonka asumus on ikuinen ja jonka nimi on Pyhä: Minä asun korkeudessa ja pyhyydessä ja niiden luona, joilla on särjetty ja nöyrä henki, että minä virvoittaisin nöyrien hengen ja saattaisin särjettyjen sydämet eläviksi.⇆ vertaile16Sillä en minä loputtomiin riitele enkä vihastu ainiaaksi; muutoin henki nääntyisi minun kasvojeni edessä, ne sielut, jotka minä tehnyt olen.⇆ vertaile17Hänen ahneutensa synnin tähden minä vihastuin; minä löin häntä, kätkin itseni ja olin vihastunut. Mutta hän luopui minusta ja kulki oman sydämensä tietä.⇆ vertaile18Minä olen nähnyt hänen tiensä, mutta minä parannan hänet ja johdatan häntä ja annan jälleen lohdutuksen hänelle ja hänen surevilleen.⇆ vertaile19Minä luon huulten hedelmän, rauhan, rauhan kaukaisille ja läheisille, sanoo Herra, ja minä parannan hänet.⇆ vertaile20Mutta jumalattomat ovat kuin kuohuva meri, joka ei voi tyyntyä ja jonka aallot syöksevät esiin mutaa ja liejua.⇆ vertaile21Jumalattomilla ei ole rauhaa, sanoo minun Jumalani.⇆ vertaile