1Voi sinua hävittäjää, joka itse olet hävittämättä, sinua ryöstäjää, jota ei kukaan ole ryöstänyt! Kun olet loppuun asti hävittänyt, hävitetään sinut, kun olet ryöstösi ryöstänyt, ryöstetään sinut.⇆ vertaile2Herra, armahda meitä, sinua me odotamme. Ole näiden käsivarsi joka aamu, ole meidän apumme hädän aikana.⇆ vertaile3Kansat pakenevat sinun jylinäsi ääntä; kun sinä nouset, hajoavat kansakunnat.⇆ vertaile4Teidän saaliinne viedään, niin kuin tuhosirkat vievät; niin kuin hyppysirkat hyökkäävät, niin sen kimppuun hyökätään.⇆ vertaile5Herra on korkea, sillä hän asuu korkeudessa. Hän täyttää Siionin oikeudella ja vanhurskaudella.⇆ vertaile6Ja usko on sinun aikojesi vahva turva, pelastuksen voima, viisaus ja ymmärrys. Herran pelko on hänen aarteensa.⇆ vertaile7Katso, sankarit huutavat ulkona, rauhan sanansaattajat itkevät katkerasti.⇆ vertaile8Tiet ovat autioina, polulta on kulkija poissa: hän on rikkonut liiton, ylenkatsonut kaupungit, ei ole ihmistä minään pitänyt.⇆ vertaile9Maa murehtii ja nääntyy, Libanon kuihtuu häpeästä, Saron on aromaaksi tullut, Basan ja Karmel varistavat lehtensä.⇆ vertaile10Nyt minä nousen, sanoo Herra, nyt minä itseni korotan, nyt minä kohoan korkealle.⇆ vertaile11Olkia te kannatte kohdussanne, akanoita synnytätte; teidän kiukkunne on tuli, joka kuluttaa teidät.⇆ vertaile12Ja kansat poltetaan kuin kalkki, kuin katkotut orjantappurat, jotka tulessa palavat.⇆ vertaile13Kuulkaa, te kaukaiset, mitä minä olen tehnyt; te lähellä olevat, tuntekaa minun voimani.⇆ vertaile14Syntiset Siionissa pelästyvät, vavistus valtaa jumalattomat: "Kuka meistä voi asua kuluttavassa tulessa, kuka asua ikuisessa hehkussa?"⇆ vertaile15Joka vanhurskaudessa vaeltaa ja puhuu sitä, mikä oikein on, joka halveksii väärää voittoa, jonka käsi torjuu lahjukset luotaan, joka tukkii korvansa kuulemasta veritöitä ja sulkee silmänsä näkemästä pahaa,⇆ vertaile16hän on asuva kukkuloilla, kalliolinnat ovat hänen turvansa; hänelle annetaan hänen leipänsä, eikä vesi häneltä ehdy.⇆ vertaile17Sinun silmäsi saavat katsoa kuningasta hänen ihanuudessaan, saavat nähdä avaran maan.⇆ vertaile18Sinun sydämesi muistelee kauhuja: missä on nyt veronlaskija, missä punnitsija, missä tornien lukija?⇆ vertaile19Et näe enää sitä röyhkeätä kansaa, kansaa, jolla on outo, käsittämätön puhe, jonka sopertavaa kieltä ei kukaan ymmärrä.⇆ vertaile20Katso Siionia, juhliemme kaupunkia. Sinun silmäsi näkevät Jerusalemin, rauhaisan asuinsijan, telttamajan, jota ei muuteta, jonka vaarnoja ei ikinä reväistä irti, jonka köysistä ei yhtäkään katkaista.⇆ vertaile21Sillä voimallinen on meillä siellä Herra, siellä on joet, on virrat, leveät rannasta toiseen, joita ei kulje soutualus, joiden poikki ei pääse uljas laiva.⇆ vertaile22Sillä Herra on meidän tuomarimme, Herra on johdattajamme, Herra on meidän kuninkaamme; hän pelastaa meidät.⇆ vertaile23Nyt ovat köytesi höltyneet, eivät pidä mastoa kannassaan kiinni, eivät vedä lippua liehumaan. Mutta silloin jaetaan riistosaalista runsaasti, rammatkin ryöstävät ja raastavat.⇆ vertaile24Eikä yksikään asukas sano: "Minä olen vaivanalainen." Kansa, joka siellä asuu, on saanut syntinsä anteeksi.⇆ vertaile