1Kun Israel oli nuori, rakastin minä sitä, ja Egyptistä minä kutsuin poikani.⇆ vertaile2Aina kun kutsujat heitä kutsuivat, he menivät pois heidän kasvojensa edestä, uhrasivat baaleille ja polttivat uhreja epäjumalille.⇆ vertaile3Minä opetin Efraimin kävelemään kädestä pitäen. Mutta he eivät ymmärtäneet, että minä heidät paransin.⇆ vertaile4Ihmissiteillä minä heitä vedin, rakkauden köysillä; minä ikään kuin nostin ikeen heidän leukapieliltään, kumarruin heidän puoleensa ja syötin.⇆ vertaile5Eivätkö he joutuisi jälleen Egyptin maahan, eikö Assur tulisi heille kuninkaaksi, koska he eivät ole tahtoneet kääntyä?⇆ vertaile6Miekka on riehuva hänen kaupungeissaan, on hävittävä hänen salpansa ja syövä ne, heidän oman neuvonsa tähden.⇆ vertaile7Kansani on jatkuvasti taipuvainen luopumaan minusta. Vaikka he huutavat Korkeinta, ei kukaan korota häntä.⇆ vertaile8Kuinka minä jättäisin sinut, Efraim, heittäisin sinut, Israel? Kuinka jättäisin sinut niin kuin Adman, tekisin sinulle niin kuin Seboimille? Minun sydämeni kääntyy, minun säälini herää.⇆ vertaile9En minä pane täytäntöön vihani hehkua, en enää hävitä Efraimia. Sillä minä olen Jumala enkä ihminen, olen Pyhä sinun keskelläsi; en tule minä vihan tuimuudessa.⇆ vertaile10Ja he vaeltavat Herran jäljessä. Hän ärjyy kuin leijona – niin, hän ärjyy, ja vavisten tulevat lapset mereltä päin.⇆ vertaile11Vavisten he tulevat Egyptistä kuin linnut, Assurin maasta kuin kyyhkyset, ja minä saatan heidät asumaan kodeissaan, sanoo Herra.⇆ vertaile12Efraim on ympäröinyt minut valheella ja Israelin huone vilpillä. Juuda juoksee yhä valtoimena, välittämättä Jumalasta, Pyhästä, Totisesta.⇆ vertaile