1Ja Joosef vaipui isänsä kasvoja vasten, itki siinä kumartuneena hänen ylitsensä ja suuteli häntä.⇆ vertaile2Sitten Joosef käski lääkäreitä, jotka olivat hänen palveluksessaan, balsamoimaan hänen isänsä, ja lääkärit balsamoivat Israelin.⇆ vertaile3Siihen kului neljäkymmentä päivää, sillä niin pitkä aika kuluu balsamoimiseen. Ja egyptiläiset itkivät häntä seitsemänkymmentä päivää.⇆ vertaile4Kun hänen muistokseen vietetty suruaika oli päättynyt, puhui Joosef faraon hoviväelle: "Jos olen saanut armon teidän silmienne edessä, niin puhukaa minun puolestani faraolle näin:⇆ vertaile5Isäni vannotti minua sanoen: 'Katso, minä kuolen, hautaa minut omaan hautaani, jonka olen kaivanut itselleni Kanaanin maassa.' Anna minun siis nyt mennä ylös hautaamaan isäni; sitten palaan takaisin."⇆ vertaile6Farao vastasi: "Mene ylös hautaamaan isäsi sen valan mukaan, jonka olet hänelle vannonut."⇆ vertaile7Niin Joosef meni ylös hautaamaan isäänsä, ja hänen kanssaan menivät kaikki faraon palvelijat, hänen hovinsa vanhimmat ja kaikki Egyptin maan vanhimmat⇆ vertaile8sekä koko Joosefin perhe, hänen veljensä ja hänen isänsä perhe; ainoastaan vaimonsa, lapsensa, pikkukarjansa ja nautakarjansa he jättivät Gosenin maakuntaan;⇆ vertaile9hänen mukanaan meni ylös sekä vaunuja että ratsumiehiä. Ja niin heitä oli todella suuri joukko.⇆ vertaile10Kun he saapuivat Atadin puimatantereelle, joka on Jordanin tuolla puolella, panivat he siellä toimeen ylen suuret ja juhlalliset valittajaiset, ja hän vietti isänsä surujuhlaa seitsemän päivää.⇆ vertaile11Ja kun maan asukkaat, kanaanilaiset, näkivät surujuhlan Atadin puimatantereella, sanoivat he: "Siellä on egyptiläisillä suuri surujuhla." Siitä sai paikka nimekseen Abel-Misraim; se on Jordanin tuolla puolella.⇆ vertaile12Ja hänen poikansa tekivät hänelle, niin kuin hän oli määrännyt heille:⇆ vertaile13hänen poikansa veivät hänet Kanaanin maahan ja hautasivat hänet Makpelan vainiolla olevaan luolaan, jonka vainion Abraham oli ostanut perintöhaudaksi heettiläiseltä Efronilta ja joka oli itään päin Mamresta.⇆ vertaile14Sen jälkeen kuin Joosef oli haudannut isänsä, palasi hän Egyptiin, hän ja hänen veljensä sekä kaikki, jotka hänen kanssaan olivat menneet ylös hautaamaan hänen isäänsä.⇆ vertaile15Mutta kun Joosefin veljet näkivät, että heidän isänsä oli kuollut, ajattelivat he: "Ehkä Joosef nyt alkaa vainota meitä ja kostaa meille kaiken sen pahan, mitä me olemme hänelle tehneet."⇆ vertaile16Niin he lähettivät Joosefille tämän sanan: "Isäsi käski ennen kuolemaansa ja sanoi:⇆ vertaile17'Sanokaa Joosefille näin: Oi, anna anteeksi veljiesi rikos ja synti, sillä pahasti he ovat menetelleet sinua kohtaan.' Anna siis isäsi Jumalan palvelijoille anteeksi heidän rikoksensa." Ja Joosef itki kuullessaan nämä heidän sanansa.⇆ vertaile18Sitten tulivat Joosefin veljet itse, lankesivat maahan hänen eteensä ja sanoivat: "Katso, me olemme sinun orjiasi!"⇆ vertaile19Mutta Joosef vastasi heille: "Älkää pelätkö, olenko minä Jumalan sijassa?⇆ vertaile20Te tosin aioitte minua vastaan pahaa, mutta Jumala on kääntänyt sen hyväksi, että hän saisi aikaan sen, mikä nyt on tapahtunut, ja pitäisi hengissä paljon kansaa.⇆ vertaile21Älkää siis pelätkö; minä elätän teidät ja teidän vaimonne ja lapsenne." Ja hän lohdutti ja rauhoitti heitä.⇆ vertaile22Ja Joosef sekä hänen isänsä perhe jäivät asumaan Egyptiin. Ja Joosef eli sadankymmenen vuoden vanhaksi.⇆ vertaile23Ja Joosef sai nähdä Efraimin lapsia kolmanteen polveen; myös Makirista, Manassen pojasta, syntyi lapsia Joosefin polville.⇆ vertaile24Niin Joosef sanoi veljilleen: "Minä kuolen, mutta Jumala pitää huolen teistä ja johdattaa teidät tästä maasta ylös siihen maahan, jonka hän valalla vannoen on luvannut Abrahamille, Iisakille ja Jaakobille."⇆ vertaile25Ja Joosef vannotti Israelin poikia sanoen: "Kun Jumala pitää huolen teistä, viekää silloin minun luuni ylös täältä."⇆ vertaile26Ja Joosef kuoli sadankymmenen vuoden vanhana. Ja hänet balsamoitiin ja pantiin arkkuun Egyptissä.⇆ vertaile