1Sen jälkeen Joosef käski huoneenhaltijaansa sanoen: "Täytä miesten säkit viljalla, niin paljon kuin he voivat kuljettaa, ja pane itse kunkin raha hänen säkkinsä suuhun.⇆ vertaile2Ja nuorimman säkin suuhun pane minun maljani, tuo hopeamalja, sekä hänen viljarahansa." Ja hän teki, niin kuin Joosef käski.⇆ vertaile3Aamulla päivän valjetessa miehet lähetettiin matkaan aaseineen.⇆ vertaile4Mutta kun he olivat ehtineet vähän matkaa kaupungin ulkopuolelle, sanoi Joosef huoneenhaltijalleen: "Nouse ja aja miehiä takaa, ja kun saavutat heidät, sano heille: 'Miksi olette palkinneet hyvän pahalla?⇆ vertaile5Onhan se juuri se, josta isäntäni juo ja josta hän salaisia tiedustelee. Te olette pahoin tehneet menetellessänne näin.'"⇆ vertaile6Kun hän sitten saavutti heidät, puhui hän heille nämä sanat.⇆ vertaile7He vastasivat hänelle: "Miksi herramme puhuu näin? Pois se, että palvelijasi tekisivät niin!⇆ vertaile8Katso, rahan, jonka löysimme säkkiemme suusta, me olemme tuoneet takaisin sinulle Kanaanin maasta; kuinka siis olisimme varastaneet hopeaa tai kultaa herrasi talosta?⇆ vertaile9Se palvelijoistasi, jolta se löydetään, kuolkoon; ja me muut tulemme herramme orjiksi."⇆ vertaile10Hän vastasi: "Olkoon niin, kuin olette puhuneet; se, jolta se löydetään, olkoon minun orjani. Mutta te muut pääsette vapaiksi."⇆ vertaile11Ja he laskivat nopeasti säkkinsä maahan, ja jokainen avasi säkkinsä.⇆ vertaile12Ja hän etsi, alkaen vanhimmasta ja lopettaen nuorimpaan, ja malja löytyi Benjaminin säkistä.⇆ vertaile13Silloin he repäisivät vaatteensa, kuormasivat kukin tavaransa aasinsa selkään ja palasivat kaupunkiin.⇆ vertaile14Ja Juuda meni veljineen Joosefin taloon, jossa tämä vielä oli, ja he lankesivat maahan hänen eteensä.⇆ vertaile15Silloin Joosef sanoi heille: "Mitä olettekaan tehneet! Ettekö tienneet, että minun kaltaiseni mies saa salatut ilmi?"⇆ vertaile16Juuda vastasi: "Mitä sanoisimmekaan herralleni, mitä puhuisimme ja millä puolustautuisimme! Jumala on paljastanut palvelijoidesi syyllisyyden. Katso, me olemme herrani orjat, niin hyvin me muut kuin se, jolta malja löytyi."⇆ vertaile17Hän sanoi: "Pois se, että minä tekisin niin! Se, jolta malja löytyi, olkoon minun orjani, mutta te muut menkää rauhassa ylös isänne luo."⇆ vertaile18Silloin Juuda astui hänen eteensä ja sanoi: "Oi herrani, salli palvelijasi puhua sananen herrani kuullen, älköönkä vihasi syttykö palvelijaasi kohtaan, sillä sinä olet niin kuin itse farao!⇆ vertaile19Herrani kysyi palvelijoiltaan sanoen: 'Onko teillä isää tai veljeä?'⇆ vertaile20Me vastasimme herralleni: 'Meillä on kotona vanha isä ja veli, joka on syntynyt hänen vanhoilla päivillään ja on vielä nuori; mutta tämän veli on kuollut, ja niin hän on jäänyt yksin äidistään, ja hänen isänsä rakastaa häntä.'⇆ vertaile21Niin sinä sanoit palvelijoillesi: 'Tuokaa hänet tänne minun luokseni, että silmäni saisivat katsella häntä.'⇆ vertaile22Me vastasimme herralleni: 'Nuorukainen ei saata jättää isäänsä, sillä jos hän jättäisi isänsä, niin tämä kuolisi.'⇆ vertaile23Mutta sinä sanoit palvelijoillesi: 'Jos nuorin veljenne ei tule tänne teidän kanssanne, niin älkää enää näyttäytykö minun kasvojeni edessä.'⇆ vertaile24Ja me menimme ylös palvelijasi, isäni, luo ja kerroimme hänelle herrani sanat.⇆ vertaile25Niin isämme sanoi: 'Menkää jälleen ostamaan meille vähän elintarpeita.'⇆ vertaile26Me sanoimme: 'Emme voi lähteä sinne; ainoastaan jos nuorin veljemme seuraa mukanamme, me lähdemme, sillä me emme voi näyttäytyä sen miehen kasvojen edessä, jollei nuorin veljemme ole mukanamme.'⇆ vertaile27Niin palvelijasi, minun isäni, sanoi meille: 'Tiedättehän itse, että vaimoni synnytti minulle kaksi poikaa.⇆ vertaile28Toinen lähti pois luotani, ja minä sanoin: Varmaan hänet on raadeltu kuoliaaksi, enkä minä ole häntä siitä päivin nähnyt.⇆ vertaile29Jos te nyt viette minulta tämänkin ja jos onnettomuus kohtaa häntä, niin te saatatte minun harmaat hapseni vaipumaan tuskalla tuonelaan.'⇆ vertaile30Jos minä siis tulisin kotiin palvelijasi, isäni, luo eikä meillä olisi mukanamme nuorukaista, johon hän on kaikesta sielustaan kiintynyt,⇆ vertaile31niin hän nähdessään, ettei nuorukainen ole kanssamme, kuolisi, ja me, sinun palvelijasi, saattaisimme palvelijasi, isämme, harmaat hapset vaipumaan murheella tuonelaan.⇆ vertaile32Sillä palvelijasi on luvannut isälleen vastata nuorukaisesta ja sanonut: 'Jos en tuo häntä takaisin luoksesi, niin minä olen syyllinen isäni edessä kaiken elinaikani.'⇆ vertaile33Ja jääköön siis palvelijasi herralleni orjaksi nuorukaisen sijaan, ja nuorukainen menköön ylös kotiin veljiensä kanssa.⇆ vertaile34Sillä kuinka voisin nousta isäni luo, jollei nuorukainen olisi kanssani? En voisi nähdä sitä surkeutta, joka tulisi isäni osaksi."⇆ vertaile